Dourojoen varrelta

Tässä tiivistettynä hieno ja kokemuksia täynnä oleva viikko pohjoisen Portugalin seuduilla. Kohteenamme oli Portugalin toiseksi suurin kaupunki, Porto. Koska suoria lentoja ei ollut, koukkasimme kohteeseemme Frankfurtin kautta. Saksalaisilla lentokentillä aika kuluu ihan mukavasti kierrellen ja ihmisiä katsellen, joten muutaman tunnin välilasku ei haitannut ollenkaan. Kun pääsimme perille Portoon iltapäivällä, n. 14 tunnin matkanteon jälkeen (matkaa oli tehty klo 02 alkaen autolla, bussilla, lentäen, metrolla ja lopulta myös jalkaisin), oli ihanaa päästä perille viihtyisään hotelliin (Hotel Eurostar das Artes). Jo metroasemalla (kaunein metroasema värikkäine kukkaistutuksineen) tuli sellainen tunne, että oikea paikka valittiin: tuntui kuin olisi kotiin tullut :)

Alkuilta meni hotellille asettautumiseen. Ai niin, siis ekana iltanahan oli myös jo ohjelmaa, koska kuinka ollakaan, FC Porton kotipeli oli siirtynytkin sunnuntaille!!! Eli ei siinä hotellilla kauaa ehtinyt huilailla, kun oli jo aika kävellä takaisin metro-asemalle ja suunnata kohti stadionia. Lippuluukuille oli aivan valtavat jonot, mutta yllättävän nopeasti siitä selvittiin. Oli myös aivan kamala nälkä, mutta stadionilta ei löytynyt mitään ruokaa kasvissyöjälle. Ostin sitten nälissäni valtavan laatikollisen popcornia, limsan ja sipsejä. No, ne popcornit oli jotain aivan kammottavaa: sokerihuurrettuja MAKEITA ja silti mauttomia maissinjyviä. Jäivät siis syömättä, vaikka kuinka oli nälkä. Limsassa ei ollut hiilihappoja ja sipsitkin oli liian suolaisia. Mutta futismatsi oli elämys kuitenkin ja päättyi 3-0 voittoon :D :D :D

Kaupunki, sen kujat ja rakennukset ja juuri sopivan lämmin sää vakuutti minut jo ensimmäisenä päivänä. Tuleviin maalauksiin löytyi tosi paljon inspiraation lähteitä, ihanaa tunnelmaa, ihania värejä. Sen takia tuli kuvailtua paljon rakennuksia, maisemia ja joo, tietysti ovia :)

Portugalista taitaa tulla lähes Kuuban veroinen ideoiden aarrearkku...

 Siellä siintää Dourojoki

Dourojoki jakaa Porton kaupungin kahteen osaan: vanhaankaupunkiin ja sillan toisella puolella levittäytyvään Vila Nova de Gaiaan, jossa sijaitsevat tunnetuimpien portviinin valmistajien viinikellarit. Kaupunki oli juuri mukavan kokoinen, koska siellä pystyi halutessaan liikkumaan kävellen paikasta toiseen, ja pidemmät välimatkat meni sujuvasti metrolla. Dourojoki on aika merkityksellinen koko alueelle: joki virtaa Atlantilta Portugalin halki Espanjan rajalle, ja on alueen vaurauden lähde. Dourojoen varsille levittäytyvät kuuluisat viinilaaksot viljelmineen. Niistä maisemista lisää tuonnempana.

 Portviini taipuu myös sangriaksi

Taylor´s Portin viinitilan upea puutarha

Taylor´s Port oli ensimmäinen portviinitila, johon käytiin tutustumassa.Viinitilan 3 € hintainen opastettu kierros viinikellareissa portviinimaistiaisineen oli todellakin hintansa arvoinen. Kauniissa puutarhassa kukkivat upeat ruusut, ja katseltavaa löytyi myös riikinkukkoperheestä ja silkkikanasta :)

Aurinko laskee Dourojoella

 Näkymää Vila Nova de Gaian puolelle

Ponte de D. Luis I 

Yksi Porton monista silloista: 174 m korkealla 1800-luvun lopulla rakennetulla sillalla kävely (junien kulkiessa keskellä kahteen suuntaan) sai potemaan pientä korkeanpaikan kammoa :) 

Mutta selvisin pyörtymättä!

Porton kaupungissa korkeuserot olivat aikamoisia... mutta nämäkin raput kaupungin yläosaan kipaistiin, vaikka oltiin jo 12 h oltu jalkaisin liikenteessä... 
Sen päivän kävelyjen jälkeen jalat tosin olivatkin aivan muusina ja rakkuloilla. 

Tämä oli pakollinen "bloggaaja-kuva" Ramos Pintosin viinitilan vessasta :)

Viinikellareissa oli hyvä käydä vilvoittelemassa kuumimpaan aikaan. Oli todella tyylikkäitä paikkoja, kuten tämä Ramos Pintosin paikka.

 Sandemanin viinikellarin tärähtänyttä tunnelmaa, 
ja alla vanhoja mainosjulisteita 1900-luvulta

Vähän välipalaa Sandemanin jälkeen. Paikalliset juustot olivat erikoisia, mutta hyviä uusia tuttavuuksia :)

Jokiristeilyllä näki lukuisien siltojen lisäksi kaupunkimaisemaa joelta päin. Alkuillan taivas Dourolla oli savuisen utuinen, kauempana riehuvista metsäpaloista johtuen.

Ihanan tunnelmallinen ja nätti Sao Benton rautatieasema

 Iltapalaa mukaan hotellille; joka kulmalta löytyi kahvila-konditoria, josta sai vaikka mitä ihania suolaisia pasteijoita ja piirakoita. Tässä kasvis-kaalipiirakkaa ja tosi herkullinen herkkusienitäytteinen ihme pasteija :) Nam nam!!!!

Hotellin aamiaisbuffet oli todella runsas ja monipuolinen, mutta siitä huolimatta junaa odotellessa upposi ihan helposti raikas porkkanamuffinssi maitokahvin kanssa. Edellispäivän kävely vei voimat, ja yöunetkin jäivät lyhyeen aikaisesta lähdöstä johtuen (kuten silmäpusseista voi päätellä), joten aamukahvi asemalla tuli tarpeeseen.

Junamatka Portosta Pinhaon kylään kesti reilut kaksi tuntia. Maisemat oli juuri niin upeat kuin olin toivonutkin. Idea junamatkasta oli lähtenyt alunperin siitä, että matkailulehdessä oli juttu Dourojoen viinilaaksoista, ja junamatkaa suositeltiin hienona elämyksenä. Mutta, mutta... elämys tosiaan: koska oli elokuun loppu, muutamat (kymmenet ja sadat) muutkin matkailijat halusivat nähdä Dourojoen laaksot ja maisemat. Näin ollen istumapaikat junassa olivat menneet jo junan kyytiin noustessamme. Olin ehtinyt jo kuvitella, miten mukavaa on istuskella junassa kauniita maisemia katsellen (edellispäivän 13 h kävelyt tuntuivat vielä aika pahasti kipuna jaloissa....) 

No, ekan tunnin ajan seisoin junan ahtaassa ja kuumassa eteisessä (muut ehtivät istua lattialle, mutta mulle ei jäänyt tilaa siihenkään...) Juna oli siis aivan tupaten täynnä, muutamat kymmenet muutkin matkustajat seisoivat käytävillä ja junan eteisissä. Onneksi puolivälin jälkeen kohteliaat ranskalaiset eläkeläiset vinkkasivat minulle yhdestä vapautuneesta istumapaikasta seuraavassa vaunussa, joten tunnin kärvistelyn jälkeen pääsin istumaan. Moni muu ei päässyt istumaan ollenkaan, koska junaan oli myyty lippuja varmaan n. tuplasti sen verran kuin mitä istumapaikkoja oli... Suurin osa junassa matkaajista oli siis turisteja, jotka jäivät yhdellä viimeisisistä asemista pois tehdäkseen jokiristeilyn takaisin päin kohti Portoa. Me jatkettiin päätepisteeseemme Pinhaon kylään, ja sieltä oli tarkoitus tulla alkuillasta junalla takaisin. Junia ei montaa mennyt päivän aikana, mutta valitsimme meno- ja paluumatkan niin, että ajateltiin reilun 6 tunnin kiertelyn pikkukylässä olevan riittävä aika. Ja joo-o, oli maisemat näkemisen arvoiset, istuma- tai seisomapaikalla :)

Bye bye, risteilijät. Päästiinpäähän istumaan loppumatkaksi!

Lähdettiin etsimään Tripadvisorin suosittelemaa lounaspaikkaa (kylässä ei montaa ravintolaa ollut). No, käveltiinkin sitten ensin juuri väärään suuntaan (onneksi huomattiin ennen kuin oltiin jossain kaukana kukkuloilla), mutta navigaattorista huolimatta ravintolaa ei meinannut millään löytyä. Oli aikamoinen helle, ja nälkäkin alkoi jo tulla siinä reilun tunnin kävelyn jälkeen :)

Etsimämme paikka, ravintola Veladouro löytyi lopulta, mutta ampiaiset olivat myös tykästyneet paikkaan... Tarjoilija toi jonkun läskisen lihasiivun houkuttelemaan ampiaiset pois ruokailijoiden kimpusta. No, siihenhän niitä ampiaisia alkoi kertyä, mutta me vaihdettiin kuitenkin syömään sisätiloihin :D

Vihdoin sellaista ruokaa, jota Portugalilta uskalsin toivoa: niin simppeliä, mutta niin hyvää!!!!! 

Ensimmäisten päivien turistiruoan pettymykset unohtuivat, kun saatiin vihdoin aitoa, portugalilaista, todella maukasta ruokaa. Mustanahkaisen kalan nimeä en muista, mutta Dourojoesta olivat sitä saaneet juuri lounaalle, joten tätä tuoretta kalaa herkuteltiin ihanien paistettujen ja maustettujen perunoiden sekä salaatin kanssa. En voi tajuta, miten perunastakin voi saada niin hyvää! Kai niillä on jotain omia vippaskonsteja. Veladouron ruoassa oli siis hinta-laatusuhde kohdallaan, eli ei ollut suotta kehuttu kylän parhaaksi ruokapaikaksi. Ja onneksi ehdittiin eksymisestä huolimatta juuri ja juuri ennen siestaa syömään. Yksi huonoista puolista (tai ainakin vähän hankaloittava tekijä) oli nimittäin siesta: suurin osa ravintoloista oli kokonaan kiinni n. klo 15- 19.30 välisen ajan. No, yleensä nälkä iski aina siinä klo 15.00 jälkeen, ennen klo 19.30 :)

Hyvän aterian jälkeen oli kyllä ihan poikki.... Jättiannoksesta en edes kaikkea jaksanut syödä. Ekan kerran loman aikana tämänpäiväinen kuumuus oli aika rankkaa, vaikka välillä joelta puhalsikin vilvoittava tuuli. Otettiin siis mallia paikallisista, ja vietettiin vähän siestaa puiden varjossa. Sen verran mukava paikka oli pötkötellä viileällä kivipenkillä, että oikeasti torkahdin siihen joksikin aikaa! Ruokalepo tuli tarpeeseen, ja sitten jaksoi taas kävellä kuumuudessa ja odotella junan lähtöä. Kahviakin teki taas mieli, joten mentiin vielä Vintage Housen puutarhaan. Paikka oli hieno (ja kahvi ja limsa kallista), eikä kuuma kahvi siinä helteessä ehkä ollut paras mahdollinen valinta. No, onneksi yksi pikkukauppa löytyi ennen junan lähtöä menoa, joten saatiin sieltä kylmää vettä. Ostosten teko sujui sujuvasti kauppiasmummelin kanssa: se puhui vain portugalia, ja minäkin puhuin portugalia (n. 2 sanaa). 

Edessä pikkuinen Pinhaon juna-asema. 
Oli siis sen verran pikkuinen, että junan lähtöä odoteltiin aseman sijaan asemaa vastapäätä, portailla istuskellen. Reilut 6 tuntia pikkuisessa kylässä ilman autoa oli juuri sopiva aika (viinitilat ja muut näkemisen arvoiset paikat sijaisivat kauempana kukkuloilla, joten vuokra-auto tai järjestetty retki olisi olleet tarpeen niissä vierailemiseksi).

Vintage Housen puutarha. Oli aika hulppean näköinen hotelli, ja tässä hotellissa olisi ollut uima-allaskin, oi, oi, oi.... 

Torstain päiväretki Pinhaossa oli loppujen lopuksi aika rankka, joten loppumatka junassa meni nukkuessa. Viimeiselle kokonaiselle päivälle ei ollut erityistä ohjelmaa, mutta näkemättä oli vielä esim. Matosinhosin kaupunginosa Atlantin rannalla. Metrolla pääsi kätevästi kulkemaan kauemmaksikin, joten suuntasimme siis perjantaina aamupäivällä kohti Matosinhosia. Sinä päivänä oli aika outo ilma: taivas oli ihan harmaan utuinen, aika rankasti metsäpalosavujen peitossa: taivaalta lenteli tuhkan hitusia, toisella puolella kaupunkia taivas oli kirkkaan vaaleansininen ja aurinko paistoi pivelttömältä taivaalta, kun taas toisella puolella taivas oli harmaa, aivan savuinen ja sumuinen. Vähän oli sellaista epätodellista tunnelmaa, kun kuitenkin rannalle oltiin menossa :) 

Vaikkei millään rantalomalla oltukaan, päätin käydä meressä uimassa. Atlantin vesi oli valehtelematta aivan jäätävän kylmää, villi arvaus olisi noin 15 astetta. Kuitenkin pulahdin mereen yhden kerran, siitäkin huolimatta että meri oli kauempana täynnä (satoja) lokkeja ja niiden höyheniä, vieressä näkyi jotain ihme teollisuusjuttuja ja muutenkin ranta oli hieman, hmmm... erikoinen... Rantakatua reunusti valtavat kerrostalot, taivas ja ranta oli auringonpaisteesta huolimatta aivan harmaa, savusta johtuen. Mutta rantahiekka oli aivan täydellisen hienoa ja pehmeää, joten siinä oli kiva kävellä.

 Utuinen rantapäivä oudolla rannalla päättyi: ei jaksettu kovin kauaa makoilla rannalla, joten lähdettiin kiertelemään Matosinhosia, ja nälän yllättäessä yritettiin löytää hyvä lounaspaikka. Monta hyvää paikkaa löydettiinkin, mutta yllätys yllätys, kello on taas kriittisesti sen verran oli kolme, ettei ravintoloista enää ruokaa saanut :/ Käytiin kahvilassa ottamassa pientä suolaista purtavaa pahimpaan nälkään, ja päätettiin illalla tulla uudemman kerran Matosinhosiin syömään, kunhan alueen parhaaksi ravintolaksi Tripadvisorissa äänestetty italialainen ravintola aukeaisi klo 19.30 jälkeen.

Illallinen italialaisessa olikin aika hauska elämys. Iltakymmenen jälkeen oltiin ainoat asiakkaat koko paikassa, ja henkilökuntakin oli omistajaa lukuunottamatta lähtenyt jo kotiin. Omistaja tuli juttelemaan, ja kysyi voiko avata pullon viiniä ja istua seuraamme. Siinä sitten lopulta istuttiin iltaa omistajan kanssa jutustellen pitkälle yöhön: välillä selailtiin sienikirjaa (omistaja haki kirjan, kun juteltiin sienestämisestä), ja yhdistäviä tekijöitä löytyi lisää, kuten mm. Kuuba... ja samalla opittiin kaikenlaista tekstiiliteollisuudesta, kiinalaisesta mafiasta, kahvikoneista jne. Ihan normi-ilta siis! 

 Ja ruoka oli siis aivan huippua, samoin omistajan itse tekemä Limoncello :)

 Joulupukkikin löytyi kävelykadulta :)

Taas pääsin kahville! ja kakulle!

 Jonkun piispan patsas, mutta enemmän tuli mieleen 
joku scifi-ukko :)

Näyttivät epäilyttävästi linnun nokilta... :/ 
(ei, en maistanut)

Viikko kauniissa ja kiinnostavassa kohteessa meni kuin yhdessä hujauksessa, mutta se on ainakin selvää, että Portugali kutsuu varmasti tulevaisuudessakin!!!