tiistai 25. helmikuuta 2014

Macarons-pohdintaa ja muita herkkujuttuja

Taiteen lisäksi suhtaudun intohimoisesti leivontaan (kuten minut tuntevat jo tiesivätkin). Kirjastosta kävin hakemassa vähän lisäinspiraatiota, ja löysinkin ihania kakku- ja leivontakirjoja. Alun perin menin kirjastoon katsomaan yhtä näyttelyä, mutta olinkin liian aikaisessa ja näyttelyn avautumiseen oli yli tunti. Niinpä hyödynsin kirjastossa käynnin ja vilkaisin, josko löytyisi jotain kivaa luettavaa. Edelliset kirjat pitikin jo uusia, kun en niitä ehtinyt (!) lukea kuukauden laina-ajassa. Vincent van Goghin loppuajoista kertova kirja on jo puolessavälissä, joten sen varmaan saan luettua...

Yleensä etsin leivontavinkit ja ideat netistä, kun haluan kokeilla jotain tiettyä juttua, mutta välillä on kiva vaan selailla ruokakirjoja ja löytää sitä kautta uusia vinkkejä. Aina kun ei etukäteen voi tietää, mitä haluaisi tehdä.


Nyt on suunnitelmissa leipoa jotain pientä suolaista ja makeaa naposteltavaa lauantain avajaisiin. Mitään kermakakkuja ei ole suunnitelmissa, vaan jotain näppärää naposteltavaa. Pitäisi selvitä mahdollisimman halvalla ja helpolla, mutta tuloksen pitää kuitenkin miellyttää minua (ja ehkä niitä vieraitakin). Siksi hieman pohdintaa jo etukäteen. 


Ja ne hiton macaronsit kummittelee mielessä, kun niistä oli kaverin kanssa aiemmin puhetta (kiitos vaan toveri M). Jenni Höijerin kirjassa "Sokerileipurin hurmaavat herkut" löytyy ihania ja simppeleitä ohjeita, myös macaronseja usealla eri täytteellä. Pitäisikö??? Mietityttää vaan, kuinka paljon etukäteen mitkäkin jutut voisi valmistaa, ettei menisi sitten koko lauantai keittiössä tuskaillessa. Macaronsit varmaan voisi tehdä hyvissä ajoin valmiiksi ja täyttää vasta ennen tarjoilemista. Hmmmm.... jatketaan pohdintoja!


Kirjastovisiitin jälkeen kävin hakemassa energiaa lempipaikastani ravintola KMC:sta, jonka ruoasta olen ihan riippuvainen. Viime kerrasta olikin jo tosi kauan, joten nyt iski himo saada KMC:n ihanaa paistosta ja salaattia (vaikka päiväruoka odottikin autossa): suosikikseni on noussut listalta Gratin mix savulohella ja katkaravuilla. Annos on toisaalta yksinkertainen, mutta kuitenkin järjettömän maukas!!! 







Ihanaa ratatouillea...



Ja raikasta salaattia...




Ja paistos, jonka salaisuus lienee kastike ja se, ettei juustossa ole säästelty! Lisäksi savulohi ja katkaravut ovat tässä annoksessa maistuneet joka kerta poikkeuksellisen hyviltä. Nam, nam, nam!

Kotona ei ole viitsinyt edes yrittää pyrkiä samaan, koska pettymys olisi taattu. Ilmeisesti tämänkin lempipaikkani tulevaisuus tuo jotain isompia muutoksia tullessaan (toivottavasti suosikkiruoat pysyisi jotenkin listalla...), kuten on muillekin lempipaikoilleni käynyt. Ikävä tosiasia nimittäin on se, että kotikaupungissani ei ole montaa mainitsemisen arvoista ruoka- tai herkuttelupaikkaa (tarjontaa koostuu lähinnä mauttomasta lounasruoasta tai mitäänsanomattomista ketjuravintoloista). Pahimmista ruokapettymyksistä voisikin joku kerta kirjoittaa ihan oman tarinan!

Mutta lempiravintolalleni siis kiitos, ruoka oli juuri sitä, mitä odotinkin sen olevan, ja lounaaksi ostettu salaatti säästyi huomiselle :)



turkoosia

Wautsi wau, olen saanut valtavasti onnentoivotuksia tänään alkaneen pikku näyttelyni johdosta! On ollut tosi ihanaa, kun ihmiset ovat kannustaneet! 

Kiitos! 

Lehtijuttu hymyilytti koko maanantain, joka muutoin hurahtikin näyttelyä pystyttäessä. En ehkä ihan ollut valmistautunut siihen, miten paljon kaikkea tekemistä pieneenkin näyttelyyn liittyy, ja kuinka vähän aikaa lopulta valmisteluun olikaan. Kokemus on ollut opettavainen monella tapaa. Viimeisiin kolmeen viikkoon on mahtunut paljon suunnittelua ja pohdiskelua, julisteen ja maalausten tekoa, autolla suhailua sinne ja tänne, lisää maalaamista, tiedottamista, ruuvien vääntelyä ja rautalangan kääntelyä... Mutta nyt on varsinainen urakka ohi, ja näyttely on sellainen kuin on :) Eka oma pikku näyttely!!!









Näyttelytöitä virittelin paikoilleen yhteensä useamman tunnin ajan... Näyttely rakentui vasta paikan päällä eikä taulujen sijoittelua kamalasti voinut etukäteen suunnitella, koska vasta maanantaina selvisi, mitkä työt ehtivät valmistua ja mitkä jäivät odottelemaan tulevaa. Tauluja ja pöllöjä lastattiin kahteen autoon, mutta paikan päällä tuntui, ettei niitä töitä nyt ihan hirveästi sitten ollutkaan. Seinätilaa oli kuitenkin sopivasti, ja ahertaminen lähti alkuvaikeuksista (ripustusongelmia....) huolimatta hyvin käyntiin. 

Onneksi sain pidettyä taukojakin, ja herkullisen lohipiirakan voimin jaksoi touhuta. Kiitos vielä Onnenkukolle paikasta ja tästä tilaisuudesta, ja suurkiitos myös muille apulaisille käytännön avusta! 

keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Lime curd-addiktio

Nyt on joku ihmeellinen sitruskausi menoillaan, kun kaikkeen ruokaan ja leivontaan tekee mieli laittaa limeä tai sitruunaa. Ja tämä kausi on kestänyt jo aika kauan. Onneksi happamuus on vain sitrushedelmissä, sillä kulunut viikko on ollut aivan fantastinen! Olen maalannut tooooosi paljon, keksinyt vielä lisää uusia ideoita (ja ehtinyt toteuttaa niitä), ollut haastateltavana lehteen ja suunnitellut näyttelyä. Ja tavannut ystäviä ja ollut todella hyväntuulinen, koska on jo niin valoisaa! 

Keksin viime viikolla "terveellisten" suklaapipareiden reseptin: taikinaan tuli tummaa suklaata (kiistattomat terveysvaikutukset!) ja inkamarjoja (superfoodia!!!). Lopputulos oli aika makea, mutta inkamarjat toivat sopivasti kirpeyttä. Yhdellä suklaakeksillä sai kyllä makeanhimon taltutettua :) Piparit loppui kuitenkin kesken, ja viimeisestä syntyi melkein riita :) joten ajattelin leipoa lisää pipareita ja jatkaa kokeiluja. Tumman suklaan jälkeen teki mieli jotain raikasta ja vähän kirpsakkaa, joten kehittelin piparitaikinan, johon tuli lime curdia ja valkosuklaata (ja ihan hitokseen rasvaa!) 
Ripauksen terveellisyyttä taikinaan toi pellavansiemenrouhe. 

Aiemmin olen jo jäänyt ihan koukkuun lemon curdiin, jota kokeilin jo kerran tehdä itsekin (lopputulos oli ehkä enemmän kiisseliä kuin tahnaa, mutta maku oli mainio!). Lemon curd sopii vaikka mihin: leivontaan, turkkilaisen jogurtin sekaan tai vaikka panna cotan päälle... Hakaniemen hallissa katseltiinkin jo viime viikolla lemon curdia, mutta luksustuotteiden kova hinta sai jättämään ne kauppahallin hyllyille. Keksittiin kuitenkin, että limestä tehty tahna voisi olla myös kokeilemisen arvoista, ja lime curdia löytyikin ihan Prisman hyllystä. Lime curd on aivan ihanaa, ehkä jopa lemon curdia parempaa! Pakko kokeilla jossain vaiheessa juustokakkua lime curdista, koska siitä tulee varmasti taivaallista! 

Mutta ensi hätään ehdin siitä kehitellä siis seuraavanlaisia keksejä:

VALKOSUKLAA-SITRUSKEKSIT
(n. 30 kpl)

reilu 2 dl kaurahiutaleita
3 tl pellavansiemenrouhetta
1 tl leivinjauhetta
3 tl mantelijauhetta
3 rkl vehnäjauhoja
puolikkaan sitruunan kuori raastettuna
0,5 kananmunaa 

0,5 dl tavallista sokeria
0,5 dl intiaanisokeria (täysruokosokeria)
100 g margariinia

50 g leivontavalkosuklaata karkeaksi rouhittuna
4 rkl lime curdia

Ja sitten taikinantekoon:

Sekoita keskenään kaurahiutaleet, pellavansiemenrouhe, leivinjauhe, mantelijauho ja vehnäjauhot.

Sulata margariini ja sokerit miedolla lämmöllä kattilassa.

Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet margariini-sokeriseoksen joukkoon. Anna jäähtyä hetki.

Riko kananmunan rakenne haarukalla ja lisää 0,5 munaa taikinaan. Sekoita jäähtyneeseen taikinaan lopuksi raastettu sitruunankuori, lime curd ja rouhittu valkosuklaa.

Nostele takinasta leivinpaperille n. 1/2 rkl kokoisia nokareita, jätä keksien väliin reilusti tilaa (leivävät aika paljon paistettaessa)

Paista keksejä 175-asteisessa uunissa 7-9 min ajan (vahdi paiston aikana, etteivät pääse kärventymään)

Anna keksien jäähtyä kunnolla ennen tarjoilua.


Omasta mielestä nämä sitruskeksit oli maukkaita, mutta ehkä vähän liian makeita. Seuraavassa versiossa voisi koittaa vähentää sekä sokerin että rasvan määrää. En ole erityisesti edes keksien ystävä, mutta näitä meni kyllä ihan kepeästi 5 kpl iltapalaksi :) Eli ihan onnistunut kokeilu! 

Nyt uunissa tuloillaan vielä pari pellillistä itsetehtyä näkkileipää, jonka resptin laitan myös jakoon, jos lopputulos menee omasta makuseulasta läpi!










maanantai 17. helmikuuta 2014

Aikainen lintu madon nappaa


Otsikon kulunut sanonta tuli väkisin mieleen, kun yllätin itsenikin olemalla valmiina maalaushommiin maanantaiaamuna klo 6.58!!! Kyllä hymyilytti, koska en ole ikinä ollut mikään aamuihminen! Tasan seitsemältä alkoi sivellin heilua, joten tällä tahdilla saattaa jo päivään mennessä tulla valmista :)

Näyttelyyn on viikko aikaa, mikä toimii sopivasti piiskurina. Normaalisti saatan tuhertaa yhtä maalausta puolikin vuotta, eikä siltikään välttämättä tule valmista, jos olen tyytymätön tulokseen. 

Nyt alan olla päässyt akryylien kanssa sinuiksi, ja sen myötä maalausaika on vaihtunut viikoista tunneiksi! Muutenkin edistystä on tapahtunut: enää en käytä aikaa turhaan jahkailuun, vaan alan tehdä ( tai kuten nykyisin on sallittua ilmaista, alan TEKEMÄÄN) ja katson, miten työ etenee. Turha täydellisyydenotavoittelu on onneksi jäänyt vähemmälle. Tekemisen ja luovuuden iloa, siitä olen saanut nauttia!




Nyt odotellaan hetki sohvalla yhden taulun kuivumista, niin pääsee jatkamaan seuraavia kerroksia. Porukoiden Jose-koirakin on hengessä mukana, ja tuli kivasti lämmittämään jalkojani sohvalle :) 



torstai 13. helmikuuta 2014

Erakko

Terveiset Helsingistä! 

Ajeltiin aamulla pääkaupunkiin syömään hyvin, kiertelemään kauppoja, hakemaan arvonnassa voittamani taulu ja kotimatkalla poikettiin vielä Ikeassa. Hyvä iltalenkki tulikin, kun ensin päivä käpötelty pitkin Helsinkiä ja sitten vielä parin tunnin "lenkkeily" Ikeassa. 


Entisen työkaverin vinkin innoittamina (kiitti vielä!!!) lähdettiin lounaalle kasvisravintola Silvopleehen. Ravintola oli vaihtanut paikkaa, mutta löytyi pienen etsiskelyn jälkeen ihan metroaseman vierestä. 

Ravintolan nimen ja idean kasvis- ja raakaruoasta tiesin toki ennestään, mutta ei ollut tullut vaan koskaan käytyä siellä syömässä. Olin ehkä aiemmin ennakkoluuloissani ajatellut paikan olevan jotenkin a) tylsä b) ylihintainen c) julkkiksen perustama viherintoilupaikka. Nämä negatiiviset mielikuvat ja ajatukset ovat olleet mielessä aiemmin, mutta sittemmin itsekin olen innostunut enemmän raaka-ruokaan, ravitsemukseen  ja terveysjuttuihin liittyvästä intoilusta...

En siis tiennyt Silvopleen buffet-ideasta, vaan olin ajatellut sen olevan tilausruokaravintola. (en myöskään ollut lukenut NYT-liitteen juttua, jossa taannoin kuulemma paikkaa kehuttiin)
No, onneksi tuli käytyä korjaamassa väärinkäsitykset ja kokeiltua aivan huippumonipuolisia kasvisherkkuja. 

Noutopöydästä löytyi vaikka mitä ihania ituja, versoja, salaatteja, lämpimiä kasvisruokia, tahnoja ja kastikkeita. Osa ruoasta oli raw foodia, osa perinteisempää lämmintä kasvisruokaa. Yhteistä kaikelle oli se, että ruoka oli hyvin valmistettu (tai jätetty valmistamatta) hyvistä raaka-aineista. Lounasaikaan paikka olikin tupaten täynnä, ja vapaata paikkaa sai vähän aikaa pälyillä (ainut vapaa paikka oltiin jo varattu, mutta siihen olikin ruokaa hakiessamme ilmestynyt joku hippiäiti pikkulapsensa ja syöttötuolin kanssa, joten ahdasta olisi tullut -> siirryttiin siis muualle, kun pöytä vapautui :) Ruokailijoita oli laidasta laitaan; oli hipstereitä, perheenäitejä pikkulapsineen, bisnesmiehiä lounastauolla, trendikkäitä aikuisia ja iäkkäämpiäkin ihmisiä.


Leivän päälle kokeilin levitteeksi sijasta avokado-hernetahnaa ja linssejä. Osassa leipää oli myös ihanaa oliivitapenadea päällä.



Noutopöydästä kasailin lautaselle melkein kaikkia vaihtoehtoja vähän, jotta sai maisteltua mahdollisimman paljon kaikkea erilaista. Ruoan hinta määräytyi painon mukaan (toisaalta vähän huono systeemi) Meidän annokset oli aika runsaat, ja molemmilla hinnaksi tuli vähän yli 15 e. Lounaaksi ei mielestäni mikään edullisin vaihtoehto, mutta terveellisyydestä, luomusta, lähiruoasta ja monipuolisista uusista mauista mielellään maksaakin. Valikoima oli sen verran runsas, ettei samanlaista settiä ja yhtä laajaa (kymmenien eri vaihtoehtojen) valikoimaa kotioloissa osaisi tai voisi edes toteuttaa.

Parhaiten mieleen ruokalajeista jäi superhyvänmakuinen tapenade ja todella maukkaat marinoidut valkosipulioliivit, raikas mangon makuinen jamaikalainen kukkakaaliruoka, hyvin maustettu soija-munakoisovuoka, erittäin maukas gouda, mausteiset kikherneet, marinoidut herkkusienet sekä herkullisen raikkaat ja rapsakat idut. Uudempia makuja itselleni olivat hirssi, omena-sellerilisuke (soijakermaan tms. tehty), voimakkaanmakuinen hapankaali ja eri tavoin valmistetut vegaaniset juurekset (maukasta ruokaa voi siis tehdä ilman kermaa, voita tai juustoakin...). Kaikkea tuli siis maisteltua rohkeasti (itsekään en kasvissyönnistä huolimatta joskus aiemmin ole pitänyt monistakaan raaka-aineista).

Kasvissyöjälle ja ruokaharrastajalle Silvoplee tarjosi siis hyviä makuelämyksiä. Nirsojen tai ennakkoluuloisten ei ehkä kannata vaivautua. Monissa ruokalajeissa oli käytetty vahvasti yrttejä, mm. minttua ja korianteria, joiden mausta pitäminen saattaa vaatia totuttelua. Ruoassa pääosassa olivat monipuolisesti idut, pavut, linssit, sellaiset juurekset ja kasvikset, jotka ei ehkä kaikille maistu ja joita kohtaan voi olla ennakkoluuloja. Mutta meille kyllä maistui!!! Ja parasta tässä ruokailussa oli uusien makuelämysten lisäksi se, että kaikki oli myös terveellistä. Paitsi ehkä se goudajuusto, jota napsin aika paljon :)

Lounaan jälkeen käveltiin Kalliosta keskustaan, jossa kierreltiin kauppoja. Tämänhetken elämäntilanne ei salli shoppailua, mutta ei hätää: löysin pari kivaa huivia H&M:sta (miestenosastolta...!), ja huivit lähti mukaan ihan kohtuulliseen 1 euron kappalehintaan :) 

Myöhemmin iltapäivällä hain voittamani taulun Taidehallin toimistolta, josta menin Lasipalatsiin kahville ja jännityksellä avaamaan pakettia.  En tiennyt yhtään etukäteen, mikä (hirvitys) paketissa odottaa, joten olin varautunut pettymykseen...

Oli kyllä hauska hetki avata yllätystaulu paketista. Siinä sivussa hörpin kahvia ja maistelin mehevää porkkanakakkua (vaikka olikin vielä aika täysi olo kasvislounaan jälkiltä). Porkkanakakku on niitä herkkuja, jotka jotenkin vaan aina unohtuu. Parasta porkkanakakkua olen syönyt Skotlannissa, mutta Lasipalatsin porkkanakakku pääsi listalle hyvälle kakkossijalle. Nyt pitää muistaa, että seuraavat leipomiset voisi liittyä porkkanakakkuun!







Tässä se nyt on, Erakko! 

Olin samaan aikaan sekä huvittunut että ilahtunut tästä pikku taulusta. Edvard Munchin "Huutohan" tästä ensimmäisenä tuli mieleen, mutta samalla heräsi myös ajatuksia nyky-yhteiskunnasta, joka liian usein on täynnä ahdistusta ja ankeutta, yksinäisyyttä ja syrjäytymistä. Siinä siis ensiajatukset teoksesta ;) 

Joka tapauksessa tämän pikku taulun taustalla on hauska tarina, joten mielelläni annan Erakolle uuden kodin! Erakon on maalannut v. -82 syntynyt helsinkiläinen kuvataiteilija Erik Creutziger. 


Ai niin, onni potkaisi myös aiemmin Hakaniemen kauppahallissa, jonka yläkerrasta löytyi vahingossa (kuinka ollakaan) helmikauppa! Kysyin huvikseen myyjältä turkooseja foliohelmiä, koska tarvitsemiani tiettyjä helmiä ei ole enää saanut pitkään aikaan mistään. No siellähän niitä oli: juuri niitä turkoosinvärisiä intialaisia foliolasihelmiä, joita olen metsästänyt pitkin Etelä-Suomea viimeiset puolitoista vuotta, mutta jotka olivat aina loppuneet eikä lisää saanut. Ja nyt tärppäsi ihan vahingossa! En ollut Hakaniemen hallin yläkerrassa edes käynyt aiemmin, eikä tullut mieleenkään että kauppahallista voisi helmikauppakin löytyä! Vaihteeksi taas hyvää tuuria ;)

Hakaniemen hallista ostin myös säilöttyjä suolasitruunoita, joita olen halunnut kokeilla ruoanlaitossa siitä asti, kun pari vuotta sitten näin niistä juttua jossain kokkiohjelmassa. Raportoin tarkemmin, kun olen niitä ehtinyt testaamaan.


Tällainen päivä tänään, kivaa vaihtelua olla Helsingissä, ja jouduin lintsaamaan siksi keramiikastakin... Kotimatka meni rattoisasti tätä kirjoitellessa, ihan kohta ollaan Erakon kanssa kotona!

keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Blinejä harmaan päivän piristykseksi

Sumuinen päivä on saanut todellakin kaipaamaan kevättä, auringonvaloa ja kirkkautta. Aamuinen superterveellinen mehu kuitenkin antoi potkua ja energiaa tähän harmaaseen päivään. Mehulinkoa olen hehkuttanut jo monille tutuille, enkä suotta! Aamulla heitin linkoon greipin, porkkanoita, limen ja appelsiineja, ja tuli niin kauniin väristä ja herkullisen (sekä terveellisen) makuista mehua, että heti piristyi! 

Eiliset uutiset vanhan kouluni palosta aiheutti huolta ja murhetta, mutta onneksi sukulaisnuoret muiden oppilaiden tavoin selvisivät onnettomuudesta lähinnä säikähdyksellä. Harmittaa kuitenkin koko koulun, henkilökunnan ja oppilaiden puolesta, itsekin siellä kuusi vuotta elämästäni aika tiiviisti viettäneenä. Rankka juttu kaikenkaikkiaan tuollainen onnettomuus, jossa oli kaikki ainekset paljon pahempiikin seurauksiin. On ollut kuitenkin hieno huomata, kun monet kaupunkilaiset ja ulkopuolisetkin ovat auttaneet tulipalon vuoksi vaikeuksiin joutuneen musikaalin toteuttamisessa (lavasteet ja soittimet sekä tapahtumapaikka kun tuhoutuivat tulipalossa). Ehkä kotikaupungillani on vielä jotain toivoa, kun tällaista yhteishenkeä kuitenkin löytyy...

Eilen hankittiin valmiiksi blinitarvikkeet, ja tänään pääsi herkuttelemaan blineillä. Aivan ihanaa talviruokaa!!! Blinit ovat kyllä venäläisen keittiön lahja maailmalle. Tälläkään kertaa ei tullut noudatettua ihan tarkkaan ohjetta, mutta blinitaikinasta tuli soveltamisesta huolimatta todella onnistunut. 

BLINIT
(16 pientä ja 4 isoa bliniä)

Taikina
(alkuperäinen ohje Viljatuotteen tattarijauhopakkauksesta, tässä oma versioni)

2 dl kermaviiliä
loraus kuumaa vettä
n. 1/3 pss kuivahiivaa
1,5 dl tattarijauhoja
0,75 dl grahamjauhoja
n. 3 rkl ohrajauhoja
vajaa 1 tl sokeria
reilu 1 dl kuumaa maitoa
3 rkl voisulaa
1 tl suolaa
1 keltuainen
1 valkuainen

Sekoita huoneenlämpöinen kermaviili, kuivahiiva ja tattari- ja grahamjauhot sekä sokeri. Lisää joukkoon loraus kuumaa vettä (hiivan herättämiseksi)


Anna taikinan kohota pari tuntia huoneenlämmössä.


Vatkaa valkuainen kovaksi vaahdoksi. 


Sekoita taikinan joukkoon ennen paistamista kuuma maito, suola, voisula, keltuainen. Lisää viimeisenä taikinaan vaahdoksi vatkattu valkuainen varovasti sekoittain (taikinakaavin hyvä tässä apuna)


Paista miedolla lämmöllä blinipannulla suurempia tai ohukaispannulla pienempiä blinejä (itse paistoin samaan aikaan sekä valurautaisella blinipannulla että teflonpäällysteisellä pikkulettupannulla, niin valmistuivat sopivaan tahtiin)


Blinit kohoavat ihanan pullukoiksi paistamisen aikana, ja väriäkin saa tulla pintaan.


TARJOILUUN


-smetanaa

-muikunmätiä
-kylmäsavulohta
-punasipulia
-maustekurkkua
-katkarapuja
-hunajaa
-mustapippuria

Blinit kaipaavat täytteekseen ehdottomasti yllämainittuja herkkuja. Katkaravut tosin eivät ole välttämättömiä, mutta ilman smetanaa, maustekurkkua, punasipulia ja hunajaa blinit eivät ainakaan onnistu!!!

Viidestä pikkublinistä tuli jo aika maittava ateria, pienemmästä määrästäkin lähti jo nälkä. Kokeilin eri täyteyhdistelmiä, ja kaikessa yksinkertaisuudessa paras saattoi olla hunaja-smetana-maustekurkku-mustapippuri (kiitos entisten naapureiden Saaran ja Villen, joilta tämä yhdistelmä on opittu). No, yhtä herkkua oli myös kylmäsavulohi-mäti-smetana-sipuli-maustekurkku-yhdistelmä. 









Näillä eväillä sai puhtia päivään, ja voimia seuraavaan urakkaan eli kylpyhuoneen ja saunan siivoamiseen! Siinä sitä tekemistä riittääkin! Onneksi eilen sain maalailtua koko päivän, ja tänäänkin aamupäivällä jatkoin tauluja, niin joutaa välillä tekemään jotain "hyödyllistäkin"

Laittelen näyttelyyn valmisteilla olevista töistä kuvia, kunhan niitä saan räpsittyä valoisan aikaan.






perjantai 7. helmikuuta 2014

Taiteentekoa, kääk!

Apua! Maanantaina sain nopealla aikataululla paikan omalle pikku näyttelylle!!! Heti iski hätä ja paniikki, mitä töitä sinne laitan esille ja millainen kokonaisuudesta tulee! Mulla kun on sen verran hmmm... laidasta laitaan tämä oma tuotanto, että vähän vaikealta tuntuu... Kun olisi keramiikkaa, öljyvärimaalauksia, naivistisia pöllötauluja ja muuta sekalaista. Lisäksi monta työtä on kesken tai alkuvaiheessa. Ja näyttelyyn on aikaa vain pari viikkoa!!!

Pitäisi myös kyhätä näyttelyjuliste (apua, itsekö????), keksiä nimi näyttelylle ja hoitaa monta muutakin juttua. Nyt. Heti. Kääk!!!

No, jostain oli aloitettava. Maalaukset kuivuvat "ateljeessa", ja toivottavasti ainakin osa uusista ehtisi valmistua, että saan nekin näytille. Jotain vanhoja töitä (v. 2007 ja sen jälkeen) haluan laittaa esille, ja siihen rinnalle sitten ihan uusimpia. 

Loppuviikosta mietiskelin näyttelyjulistetta ja näyttelyn nimeä. Paikka on ihan pieni, mutta silti tuntuu, että kauheasti vaatii järjestelyjä. Ja loppujen lopuksi omien töiden näytille laittaminen on kuitenkin aika henkilökohtainen juttu. Mutta tätä olen suunnitellut jo vuosia, joten ehkä korkea aika uskaltaa. 

Ja vaikkei kukaan pitäisi töistäni, niin silti maalaus jatkuu. 
Eli ei mitään hävittävää! :)