Tällaiset ruukut syntyivät eräänä hellepäivänä, kun en löytänyt sopivaa ruukkua istutuksilleni.
Punaisia saviruukkuja puolestaan löytyi vaikka kuinka, joten tuunasin ne uudenvärisiksi ja parvekkeelle paremmin sopiviksi.
Ruukun, jossa on epäsymmetrisiä mintunvihreitä raitoja, tein maalarinteipin avulla.
Muut ruukut maalasin parilla eri sävyllä, jotta sai vähän eläväisemmän pinnan. Ideana oli muutenkin tehdä vähän ronskilla otteella ruukkuja, joten mitään tarkkaa tasaista pintaa en tavoittelutkaan. Nämä saavatkin olla valmiiksi kuluneen ja kolhiintuneen näköisiä!
Punasavi peittyi ihan hyvin, kun teki ensin ohuen pohjamaalauksen vaalealla sävyllä. Maaleina käytin samoja akryylivärejä, joilla maalailen tauluja ja milloin mitäkin. Lopputulos oli aika kiva, ja kukat pääsivät uusiin, hyvänvärisiin ruukkuihinsa. Eikä maksanut mitään!
tiistai 27. toukokuuta 2014
Sadepäivän iloksi pöllöjä
lauantai 24. toukokuuta 2014
Ravintolapäivää ja jotain muuta kuvina
Jotenkin on alkanut pahasti tökkiä kaikki kirjoittaminen. Tässä siis enemmän kuvia kuin tekstiä, koska tuntuu niin työläältä väkisin kirjoitella. Koomista tässä "ongelmassa" on se, että joskus haaveilin kirjailijan urasta tai edes kirjan kirjoittamisesta, ja äidinkielessä olen aina ollut huippuhyvä. Mutta joku tässä blogin kirjoittamisessa mättää; en tiedä johtuuko siitä, että tämän päivittäminen on tavallaan "velvollisuus" (ketä kohtaan muka, itseä vai muita...) vai siitä, etten koskaan olen tyytyväinen siihen, mitä kirjoitan. Sanatkin tuntuvat hyppelevän lauseissa ihan vääriin paikkoihin. Tiedä sitten, minkä kielen kielioppia ujutan suomen kielen lauserakenteisiin...
Joka tapauksessa, tässä kuvina ekaa Ravintolapäivää ja muuta toukokuun lopun meininkiä: Ravintolapäivässä tarjosin erilaisia leivonnaisia sitruunalla, limellä ja appelsiinilla maustettuna, ja toinen pop-up-ravintola valmisti voileipiä eri täytteillä tanskalaiseen tapaan. Maisemakuvat ja rentukat sekä muut kukkakuvat ovat puolestaan taannoiselta Kotkan reissulta.
Pian hyppään bussiin, ja nokka kohti Helsinkiä! Tapaan pitkästä aikaa tuttavan Kuuban reissulta. Maailma on kylässä, Pariisin kevät odottaa ja lopuksi juhlistetaan kaverin taidenäyttelyä! Tällaisia pitää kesäpäivien olla!
Joka tapauksessa, tässä kuvina ekaa Ravintolapäivää ja muuta toukokuun lopun meininkiä: Ravintolapäivässä tarjosin erilaisia leivonnaisia sitruunalla, limellä ja appelsiinilla maustettuna, ja toinen pop-up-ravintola valmisti voileipiä eri täytteillä tanskalaiseen tapaan. Maisemakuvat ja rentukat sekä muut kukkakuvat ovat puolestaan taannoiselta Kotkan reissulta.
Pian hyppään bussiin, ja nokka kohti Helsinkiä! Tapaan pitkästä aikaa tuttavan Kuuban reissulta. Maailma on kylässä, Pariisin kevät odottaa ja lopuksi juhlistetaan kaverin taidenäyttelyä! Tällaisia pitää kesäpäivien olla!
maanantai 19. toukokuuta 2014
Kesä on täällä
Heippa pitkästä aikaa! Blogi on jäänyt taas paitsioon ja muiden puuhien jalkoihin. Toukokuussa on touhuttu lähinnä keittiössä, ruokia ja leivonnaisia testaillen. Sain vihdoin osallistuttua Ravintolapäivään, ja siinä olikin urakkaa, kun yhden naisen leivontatehdas oli käynnissä pari-kolme päivää ja välillä myös yötä myöten... Kokemus oli rankka, mutta myös opettavainen ja palkitseva. Onneksi löytyi käytännön juttuihin talkoovoimia, koska yksin ei hommaa olisi saanut kokonaan hoidettua. Ensi kerraksi pitäisi löytää pari asiasta yhtä innostunutta ravintolanpitäjää, niin homma sujuisi kätevästi. Idea omaan tapahtumaan olisi jo valmiina. Josko sitä elokuussa saisi sen sitten toteutettua.
Eilisen Ravintolapäivän jälkeen uni maistui ja jalat kaipasi lepoa. Vähään aikaan ei myöskään tee mieli leipoa MITÄÄN! Sunnuntain hellepäivänä syötiin leipomisia, joita jäi yli. Illalla oli sellainen olo koko viikon mässäilyistä, että oli pakko päästä lenkille pitkästä aikaa. Enää ei voinut vedota huonoon keliinkään tai muihin tekosyihin, kuten edellisinä kuukausina on tullut tehtyä. Lenkkeilin ihanassa kesäillan kelissä ja päädyin metsämaisemiin. Pururadalla ja pehmeällä alustalla hölkkäily olikin mukavampaa kuin muistin, joten liikuntainnostus löytyi taas. Eikä edes pelottanut lenkkeillä yksin metsässä, vaikka vähän aluksi tulikin sellainen Criminal minds-olo... Kuulokkeissa soi Air ja oli aivan ihana ilma, ilta-aurinko ja auringonlasku sekä kauniit maisemat, joten ei siinä kauaa jaksanut murhaajista huolehtia :) Kävelyn, hölkkäilyn ja juoksupyrähdysten lisäksi aion tänä keväänä ja kesänä pyöräillä mahdollisimman paljon. Ja näihin liikuntamuotoihin saa samalla ujutettua luonnosta ja maisemista nauttimisen, musiikin kuuntelun ja valokuvaamisen. Aika kiva yhdistelmä :)
torstai 8. toukokuuta 2014
Ei pöllömpää
Pöllötyyny ja -kortti syntyivät suloisen pikku tytön 1-vuotislahjaksi.
Hankin pehmoista fleecekangasta ja värikkäitä lankoja sekä puuvillakangasta ja ajattelin kokeilla, mitä niistä syntyy. Tuloksena oli hieman psykedeelisen näköinen, mutta ihanan pehmoinen tyyny. Edestä tyyny on pehmeää violettia fleecea, ja takaosa on kirkkaan limenvihreää puuvillakangasta. Lopputulos oli työn ja tuskan takana, koska en ole mikään ompelija. Mutta, tuntien aherruksen ja ekan epäonnistuneen kokeilun jälkeen lopputulos oli tämä:
Lahjan liitteksi lähti mikäs muukaan kuin pöllökortti!
Kummipojalle maalasin samalla synttärilahjaksi puisen miekan. Kuvassa ei oikein tule värit esiin, mutta luonnossa miekan teräosa on enemmän pronssin(kullanvärinen ja kimalta. Taikamiekka oikein! Ja 6-vuotias lahjansaaja tuntui olevan oikein tyytyväinen lahjaansa, etenkin kun kerroin, ettei toista samanlaista ole missään, vaan tämä on varta vasten hänelle tehty. Toivottavasti ei saa kauheasti vahinkoa aikaan, sen verran isokokoinen miekka kuitenkin oli :)
Hankin pehmoista fleecekangasta ja värikkäitä lankoja sekä puuvillakangasta ja ajattelin kokeilla, mitä niistä syntyy. Tuloksena oli hieman psykedeelisen näköinen, mutta ihanan pehmoinen tyyny. Edestä tyyny on pehmeää violettia fleecea, ja takaosa on kirkkaan limenvihreää puuvillakangasta. Lopputulos oli työn ja tuskan takana, koska en ole mikään ompelija. Mutta, tuntien aherruksen ja ekan epäonnistuneen kokeilun jälkeen lopputulos oli tämä:
Lahjan liitteksi lähti mikäs muukaan kuin pöllökortti!
Kummipojalle maalasin samalla synttärilahjaksi puisen miekan. Kuvassa ei oikein tule värit esiin, mutta luonnossa miekan teräosa on enemmän pronssin(kullanvärinen ja kimalta. Taikamiekka oikein! Ja 6-vuotias lahjansaaja tuntui olevan oikein tyytyväinen lahjaansa, etenkin kun kerroin, ettei toista samanlaista ole missään, vaan tämä on varta vasten hänelle tehty. Toivottavasti ei saa kauheasti vahinkoa aikaan, sen verran isokokoinen miekka kuitenkin oli :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)