tiistai 16. syyskuuta 2014

RAKU

Tässä viime aikoina olen todennut, että elämän tarkoitus on rakukeramiikka! Moni, joka on samaa tehnyt, on varmaankin samaa mieltä.

Itse pääsin rakun makuun vasta viime vuonna, jotakuinkin vuosi sitten. Tekniikka sinänsä oli vieras, mutta nyt toisen kurssin jälkeen alkaa perusjutut jo hahmottua paremmin. Rakun salaisuus piilee kuitenkin siinä, että lopputulos on AINA yllätys. Niin tälläkin kertaa, ja yllätykset oli pääasiassa iloisia!

Omien töiden tekemisen lisäksi oli hienoa seurata muiden ryhmäläisten töiden syntymistä. Yllätyksiä riitti, kun esimerkiksi samalla persiansinisellä lasitetut työt tulivat uunista ja savusta ulos täysin erivärisinä: oma pöllöhahmoni oli kirkkaansininen, kun taas toisen kurssilaisen persiansinisellä lasittama kilpikonna oli punainen. Viininpunainen!

Keväällä on pakko päästä uudelleen! Tähän jää kyllä niin koukkuun! Tällä kertaa syntyi lintunen, pari pöllöä (kolmas halkesi), jättiläisvarpusen näköinen pöllöhahmo ja pari muuta elukkaa. Siihen nähden, että menin kurssille valmistautumatta etukäteen, suoraan Barcelonasta (ainakin hyvä syy myöhästyä muutama minuutti...) ja lasitukset oli työläitä ja pelkäsin niiden epäonnistuvan täysin ja sairastuminenkin meinasi pilata koko homman, lopputulos on aika hyvä :)










Ei kommentteja:

Lähetä kommentti