turkoosia

Wautsi wau, olen saanut valtavasti onnentoivotuksia tänään alkaneen pikku näyttelyni johdosta! On ollut tosi ihanaa, kun ihmiset ovat kannustaneet! 

Kiitos! 

Lehtijuttu hymyilytti koko maanantain, joka muutoin hurahtikin näyttelyä pystyttäessä. En ehkä ihan ollut valmistautunut siihen, miten paljon kaikkea tekemistä pieneenkin näyttelyyn liittyy, ja kuinka vähän aikaa lopulta valmisteluun olikaan. Kokemus on ollut opettavainen monella tapaa. Viimeisiin kolmeen viikkoon on mahtunut paljon suunnittelua ja pohdiskelua, julisteen ja maalausten tekoa, autolla suhailua sinne ja tänne, lisää maalaamista, tiedottamista, ruuvien vääntelyä ja rautalangan kääntelyä... Mutta nyt on varsinainen urakka ohi, ja näyttely on sellainen kuin on :) Eka oma pikku näyttely!!!

Näyttelytöitä virittelin paikoilleen yhteensä useamman tunnin ajan... Näyttely rakentui vasta paikan päällä eikä taulujen sijoittelua kamalasti voinut etukäteen suunnitella, koska vasta maanantaina selvisi, mitkä työt ehtivät valmistua ja mitkä jäivät odottelemaan tulevaa. Tauluja ja pöllöjä lastattiin kahteen autoon, mutta paikan päällä tuntui, ettei niitä töitä nyt ihan hirveästi sitten ollutkaan. Seinätilaa oli kuitenkin sopivasti, ja ahertaminen lähti alkuvaikeuksista (ripustusongelmia....) huolimatta hyvin käyntiin. 

Onneksi sain pidettyä taukojakin, ja herkullisen lohipiirakan voimin jaksoi touhuta. Kiitos vielä Onnenkukolle paikasta ja tästä tilaisuudesta, ja suurkiitos myös muille apulaisille käytännön avusta!