Pohjoisessa lunta riitti ja viikon keli oli täydellinen hiihtoon ja lasketteluun. Meitä ennen oli paikallisten mukaan ollut todella ikävät kelit pitkään; räntää, sumua eikä aurinkosta tietoakaan.
Joten vk 12 oli tänäkin vuonna juuri oikea valinta! Öisin pakkanen laski yli 20 pakkasasteeseen, mutta päivisin aurinko porotti sen verran lämpimästi, ettei pakkasta ollut kuin pari-kolme astetta. Ilman aurinkolaseja ei hiihtelystä olisikaan tullut mitään, sen verran häikäisi valkoiset hanget, sininen taivas ja auringonpaiste.
Päivittäisen ulkoilun ja urheilun lisäksi sain maalailtua muutamaa pientä taulua (joo-o, otin maalauskamppeetkin mukaan Lappiin...) ja luettua kaksi viihdyttävää kirjaa. Viikko meni ihan liian nopeasti, koska olisin viihtynyt helposti pohjoisessa pikkuisen pidempäänkin. Mutta tulin kuitenkin muiden mukana pois takaisin etelään miettimään seuraavaa askelta elämässä eteen päin. Näyttely päättyy tämän viikon lopulla, joten seuraava projekti olisikin sitten jo tervetullut. Aikaa ja energiaa kun riittää vaikka mihin!
Luontoa ja Sallatunturin maisemia tuli kuvailtua enimmäkseen puhelimella, koska isoa kameraa ei ollut kovin kätevä raahata hiihtäessä mukana. Pisimmällä hiihtoretkellä kamera kulki mukana, välillä kameralaukussa ja välillä kaulassa heiluen.
Tässä kuitenkin vähän kuvamateriaalia siitä, mitä yhteen hiihtopäivään mahtui. Silloin ohjelmassa oli Ruuhitunturin kierros, joka oli pituudeltaan n. 16 km ja meidän kiertosuunnalla (eri suunta kuin kaikilla muilla...) raskas, mutta antoisa. Viimeiset laskut tunturista olivat aika, huh huh..., vauhdikkaita, joten laskettelutaidosta oli hyötyä. Kuvamateriaalia niistä laskuista ei ole, koska keskityin enemmän pystyssä pysymiseen :) Tällä kertaa ei kuukkeleita näkynyt, mutta huskyja, poroja ja kauniita maisemia niidenkin edestä.
Aika sinivalkoisissa tunnelmissa oltiin, kuten kuvistakin näkyy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti