perjantai 11. huhtikuuta 2014

Uusi yritys macaronsien ihmeellisessä maailmassa

Ne tietyt kuuluisat ranskalaiset mantelileivokset jäivät sen verran kummittelemaan mielessä, että pakko oli ottaa uusintayritys, paremmilla välineillä ja paremmalla ajalla.




Kyllä, hankin jopa digitaalisen keittiövaa´an juuri näitä macaronseja sun muita tarkkuutta vaativia leipomisia varten! Ainekset mittasin siis gramman tarkkuudella ja aloitin tällä kertaa tarkasti keskittyen macaron-taikinan teon. Ainut missä oikasin, oli valkuaisten ikäännyttäminen: itse pidin valkuaisia muutaman tunnin huoneenlämmössä ennen leivontaa (aiempien reseptien tutkailujen myötä  mukaan tulin siihen lopputulokseen, ettei valkuaisten "iällä" ei ole välttämättä väliä, vaan pääasia että ovat huoneenlämpöisiä). Joissain ohjeissa neuvotaan valkuaisten ikäännyttämiseen vuorokauden tai jopa useamman ajan, mutta ihan näin työlästä ohjetta en oikein jaksa noudattaa...

Ohjeen poimin tällä kertaa Kermaruusun leivontablogista, jonka perinteinen macaron-ohje vaikutti selkeältä ja luotettavalta. Ohje löytyy osoitteesta: http://www.kermaruusu.com/2011/10/macaron-resepti.html

Taikinan teko oli aikaavievää ja ihmeen työlästä, mutta uskoisin koostumuksen tällä kertaa olevan vähän enemmän onnistunut kuin ekassa kokeilussani... Samalla sain koekäyttöön Ikeasta hankitun leivontasetin, jossa oli sopivankokoinen tyllakin valmiina pursotinpussissa. Toistaiseksi macaronsit näyttävät pellillä jotakuinkin siltä kuin ohjeissakin. Nyt macaronsit lepäävät sen vaaditun tunnin ajan, ja sitten vasta laitetaan uuniin ja jännitetään lopputulosta. 

Tämän on pakko onnistua tällä kertaa!!!

Vaarana on tosin se, että leipuri päätyy kriittisillä hetkillä päiväunille, koska on tullut oltua hereillä ja jalkeilla jo aamuyöstä asti. Mutta näin aikainen nousu ei tule tavaksi; tällä kertaa heräsin samalla, kun eräs tutkimusmatkailija lähti aamuyöstä lentokentälle ja kohti Milanoa. 

Aamulla tein aikani kuluksi vähän keramiikkaa, kun poissaolojeni vuoksi sain tehdä töitä kotona kurssin viimeisiä kertoja varten. Pöllö-Kuuba-linjalle menivät nämäkin savityöt, mutta pienestä savinokareesta tuli joukkoon lopuksi pikkuinen käpykakun näköinen siilikin :)

No niin, tässä lopuksi kuvallista todistusmateriaalia siitä, että osaan sittenkin tehdä klassikkoja! Macaronsit onnistuivat teknisesti siis oikein hyvin, mutta eivät todellakaan päädy omiksi leivossuosikeikseni... Mokasin täytevalinnan suhteen, koska laitoin liian paljon pelkkää öklömakeaa sitruuna-valkosuklaata täytteeksi, joten lopputulos oli ihan liian makea. (nyt tosin napsasin suoraan pakastimesta yhden, eikä tää nyt ihan niin pahaa ollutkaan... Jäisenä macaronkuori on kivan rapsakka ja suklaakin maistuu lähinnä jäätelöltä...)  Toisenlaisen, raikkaamman täytteen kanssa macaronsit voisivat hyvinkin maistua toistekin. No, nyt on virheistä opittu ja tekniikat hallussa, joten parempaa luvassa ensi kerralla!

Samalla tässä myös pari vinkkiä, mitä ei kannata tehdä :)



Sopiva koko macaronseille on suunnilleen vanhan ajan filmirullakotelon koko. Kannattaa tsekata, että piirretty malli jää toiselle puolelle kuin leivokset, eli käännä leivinpaperi nurin päin ennen pursotusta tai piirrä alunperin mallit erilliselle paperille, jota pidät leivinpaperin alla. (Minä en tehnyt näistä kumpaakaan...)


Digitaalinen keittiövaaka on ihan välttämätön ainesten punnitsemista varten (opin tämänkin kantapään kautta)





Mantelijauheena tällä kertaa vaaleaa jauhetta ilman mantelinkuoria!!! Tämä mantelijauhe-tomusokeriseos siivilöidään ennen valkuaisvaahtoon lisäämistä. Olisin värjännyt macaronsit, muttei ollut tähän hätään hankittuna jauhemaista väriä (viimeksi meni pieleen nestemäisestä väristä johtuen). Kun taikina on pursotettu pellille, kannattaa muutaman kerran kopauttaa/pudottaa uunipeltiä pöytää vasten, jotta ilmakuplat häviävät.


Macaron-kuorten tulee antaa "levätä" noin tunnin verran ennen paistamista. Pinnasta huomaa selkeästi, kun se on riittävästi kuivunut ja kovettunut, jonka jälkeen kuoret ovat valmiita uuniin. Joissain ohjeissa neuvotaan odottamaan 15 min ajan ennen paistamista, mutta se on ehdottomasti liian lyhyt aika. Tunti on hyvä!



Valmiit macaronsit näyttää tältä: pinta on tasainen ja hieman kiiltävä, ja kuoret ovat nouseet niin, että niihin muodostuu sienimäinen "jalka". 



Allaolevat kuvat tosin paljastavat, miltä yksi pellillinen macaronseja näytti... Lyijykynällä leivinpaperiin piirretyt mallit kun olivat vahingossa jääneet sille puolelle, jolle taikinakin tuli. Lyijykynä oli siis mukavasti tarttunut myös macaronkuoriin. Lyijymyrkytykseltä (!) välttyäkseni tämä satsi meni roskikseen. Vähän voisi olla tarkempi ensi kerralla.





Valmis macaron näytti tällä kertaa tältä. Täytteenä olevan sitruuna-valkosuklaan värjäsin keltaiseksi elintarvikevärillä. Tämä on siis macaron, ei juustoburgeri (vaikka ulkonäöstä saattaa sekin tulla mieleen...)





Ja sillä välin kun jännäsin macaronsieni kanssa, tein vähän keramiikkaa. 

Kokeilussä tällä kertaa pikkuinen pöllökulho ja jotain muuta pientä.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti